Nelikymppisen Mikon kahden vuoden työttömyys oli sen sortin rottakoe, että Työnvälityspisteeseen saapui hyvin vastahakoinen ja uupunut mies. Vaikka työkokemusta oli rutkasti toimittajana, kuvataiteilijana ja ansioituneena opettajana, oli näiden alojen murros ajanut Mikon lopullisesti nurkkaan. Hänen taitojaan ei tuntunut kaipaavan enää kukaan. Kannustinloukku oli lopullinen kuolinisku, keikkatyö olisi syönyt vaatimattomaan elämään häthätää riittävät tuet. Kierre oli valmis.
”Kun sain TE-toimistosta kirjeen, jossa minulle suositeltiin Työnvälityspistettä, ajattelin sen olevan joku ihmisraunioiden loppusijoitussiilo. Koko prosessin läpikäyneenä en olisi enemmän väärässä voinut olla.”
Mikko edustaa polvea, joka koulutettiin vanhaan suomalaiseen malliin, jossa koulusta mennään töihin loppuiäksi. 1990-luvulla ei lehdissä pahemmin kirjoitettu nipinnapin täysi-ikäisistä sankariyrittäjistä, jotka ahkeruudellaan ja yli-inhimillisinä olentoina jättävät varjoonsa tavallisesta työelämästä haaveilevat tavalliset nuoret.
”Joskus sitä ajattelee, minkälaisen mallin ihmistaimi saa tuijottelemalla tubettajia, jotka ostavat velaksi merkkilaukkuja ja pitävät illuusiota pystyssä elämästä, jota ei ole olemassa. Ylipäänsä yksilökeskeinen napaantuijottelumeininki arveluttaa. Se saattaa vääristää lapsen elämässä jotain olennaista. Ja sitten masennutaan, kun ne peruspalikat eivät ole alkujaankaan järjestyksessä. Ei ole mikään ihme, että niin monia nuoria ahdistaa.”
Työnvälityspisteellä oli ratkaiseva rooli Mikon elämän muutosprosessissa. Lähtökohta oli kuitenkin ihminen, joka on siinä pisteessä, että pelkkä kahvikupin tarjoaminen tuntuu satumaiselta huomioimiselta. Siinä pisteessä on vaikea nähdä mahdollisuuksia enää missään.
”Lähihoitajakoulutus tuntui todella vieraalta ajatukselta, mutta kun tajusin, että pystyn soveltamaan mennyttä elämääni näissä asioissa, alkoi helpottaa. Työnvälityspisteen kautta sain myös harjoittelupaikan eräästä yhdistyksestä.”
Mitä sitten sanoisit ihmiselle, joka ajattelee TE-toimiston loppusijoituskirjeestä kuten sinä aluksi?
”Sanoisin, että ole iloinen kutsusta. Asioiminen on paljon helpompaa kuin muiden tämän sortin toimijoiden kanssa. Kannattaa mennä siis fiilistelemään ammattilaisten kanssa omia mahdollisuuksia. Esimerkiksi mun taustaa ei nähty asioita poissulkevana, vaan täysin päinvastoin. Kun pääsee sanallistamaan asioita ammattilaisen kanssa, asiat näkee ihan eri perspektiivistä.”
