Olen entisenä virkamiehenä seurannut aitiopaikalta, miten TE-toimisto on onnistunut verkostomaisen palvelumallinsa luomisessa. Se on reagoinut isoihin irtisanomisiin, ylipäänsä onnistunut ennakoimaan tilanteita hienosti. Nämä onnistumiset eivät kuitenkaan näy juurikaan satunnaiselle työttömälle.
TE-toimisto on muuttanut asiakaspalveluaan useaan otteeseen ja joka kerta etäännyttänyt toimintaansa. Työnhakijoita ei enää tavata, vaan heitä ohjataan käyttämään verkkopalveluja. Virkailijan työ on lähinnä työttömyysturvaan liittyvien lausuntojen tekoa ja viranomaistyötä.
Ihminen ei enää kohtaa ihmistä.
Ely-keskus ja TE-toimisto halusivat kuitenkin kokeilla Turussa uudenlaista mallia, joka kiteytyy nyt jo toista vuotta meidän toimintanamme Työnvälityspisteenä. Työttömät työnhakijat tulevat meille TE-toimiston lähettämänä.
Työvoimapalveluiden yksityistäminen jo pelkkänä sanana on hyvin latautunut, mutta annan esimerkin. Työnhakijoiden on helppo tulla meille, koska emme ole vuokrafirma. Meille olennainen juttu työssämme on asiakkaan kuuntelu, hyvä ohjauskeskustelu, osaamisen kirjaaminen näkyväksi järjestelmäämme ja siten täsmällisten työpaikkatarjousten teko.
Viuluja ei maksa työntekijä, ei työnantaja, vaan yhteiskunta, joka hyötyy tästä uudelleen keksitystä pyörästä. Kun stressi toimeentulosta poistuu on aikaa elääkin.
Työnhakijat tarvitsevat nyt tylyn kepin sijaan realismia, kannustusta ja uskoa työllistymiseen.
Toivon todella, että tämä juuri nyt pala palalta rakentuva Suomen malli tulisi tunnetuksi eettisesti kestävästä ja vaikuttavasta kokonaisuudesta, jossa kaikki osapuolet hyötyvät.
Marika Nieminen
