Työnhakijan työ on hakea työtä ja työttömyysturva on vastikkeellinen. Näin on ja näin meidän pitääkin ajatella. Tulossa on ”aktiivimalli2”:ksi tituleerattu Pohjoismaisen työnhaun malli, josta tällä hetkellä on lakiesitys lausuntokierroksella. Mallissa esitetään työnhakijoille kuukausitasolla neljän hakemuksen pakkohakua. Hakemusmäärä asetetaan henkilökohtaisesti ja se voi vaihdella. Ajatuksena on, että työnhaun aktiivisuutta lisäämällä luodaan työpaikkoja.
Näinhän ei ole. Luonnollisesti työnhakija voi vaikuttaa aktiivisella työnhaulla siihen asettuuko ehdolle ja tuleeko sitä kautta valituksi työpaikkaan. Työpaikat kuitenkin syntyvät yrityksiin ja siihen vaikuttaa yrityksen taloudellinen tilanne ja tarve palkata henkilökuntaa. Työtä hakemalla ei työpaikkoja luoda.
Työnhaussa olennaista on hakea osaamista vastaavia työpaikkoja joko avoimeksi ilmoitettuja ja/tai suorin kontaktein ns. piilotyöpaikkoja. Tärkeää on ottaa työnhaussa projekti haltuun ja lähteä aktiivisesti omalla toiminnalla nopeuttamaan työllistymistä. Hyvä on katsella avoimin mielin ja laajasti itselle soveltuvia työpaikkoja. Eihän työnantaja voi tietää osaamisesta tai siitä, että olet työnhaussa, jos ei asetu tarjolle.
Työnhaku on sinnikkyyttä ja hermoja vaativaa toimintaa, se ei ole helppoa heinäntekoa. Joka kerta pitää miettiä räätälöity hakemus, valmistautua soittamiseen ja pohtia omia tavoitteitaan työpaikan suhteen. Työtä pitää tehdä sekä istumalla tietokoneen ääressä että oma pään sisällä pohtimalla tavoitteita, luottamalla omaan osaamiseen ja toimintaan. Takapakkia tulee aina silloin tällöin, sillä aina ei onnistu ja sopivuus on usein kriteeri mitä katsotaan pätevyyden lisäksi.
Työnhaussa on paljon tunteita pelissä. Turhautumista, pitkästymistä, kiukkua, iloa, onnistumisen tunnetta ja pettymystä. Joskus tunnekuorma voi tulla liian suureksi ja työnhaussa turhautuu. Itse koen, että näissä tilanteissa tauon pitäminen on paitsi oikeutettua myös suositeltavaa. Tunteet voivat tulla pinnalle väärässä paikassa ja kohteena voi tuolloin olla juuri se työnantaja, jolla olisi työpaikka tarjolla. Tasapaino työnhaussa on tärkeää ja omia tunteita kannattaa kuunnella. Periksi ei anneta, mutta seinään ei kannata päätä hakata.
Kun työnhaku tökkii oikein kunnolla, suosittelen kaverin ottamista työnhakuun. Meillä Infopisteessä valmentajat ovat kokeneita ja heillä on hyvä pelisilmä. Yhdessä työnhaun projektista tulee toimintaa, jossa onnistumisista iloitaan ja epäonnistumisista opitaan. Samalla oma toiminta saa tukea, sparria ja kannustusta. Pidä tauko työnhaussa, jos siltä tuntuu. Mutta älä jää lumeen makaamaan, vaan hae itsellesi kokenut valmentaja, joka pitää liikkeen yllä!
Kirjoittaja Marika Nieminen toimii uraohjaajana ja työnhaun valmentajana. Hän tauottaa asiakkaiden työnhakua, jos tarve niin vaatii!
